ALPO-tukirakenne

Tehokas palveluihin ohjaus on vain toinen puoli maahanmuuttajien kotouttamista

12/08/2010 | Vilppu Palmberg | 0 kommenttia

Kun ALPO-hankkeet kehittävät kotoutumisen alkuvaiheen ohjaukseen parempia tapoja ja menetelmiä, pitää muistaa, ettei ohjaus sinänsä ole mikään päämäärä. Päämäärä on taata maahan muuttavalle niitä palveluita, joita hän kulloinkin tarvitsee, on se sitten kielikurssi tai terveydenhoidon palvelut. Siksi palvelujen tarjonnan turvaaminen on vielä tärkeämpää kuin hyvästä ohjauksesta huolehtiminen, vaikka molempia tarvitaankin.

Myös ALPO-hankkeiden on siis syytä pitää omalta osaltaan huolta siitä, että palveluja maahanmuuttajien tarpeisiin on saatavilla, olipa rahoittajana sitten kunta tai valtio. Koska usein näyttää siltä, ettei palveluja ole koskaan tarpeeksi saatavilla, pitää priorisoida mitä tarjotaan ja kenelle.

Priorisointi ei ole koskaan mukavaa puuhaa, mutta siihen kannattaa varautua hyvällä suunnittelulla:

Silloin kun asiakkaalle joutuu kertomaan, ettei jotain palvelua voida tarjota, on helpompi tehdä se, jos voi esittää kunnolla mietityt perusteet. Hyviä perusteita suuntaan jos toiseenkin löytyy runsaasti, joten pitää lähteä siitä, mitä oma taustaorganisaatio pitää tärkeimpänä tehtävänään. Jos päätavoitteena on mahdollistaa pääsy avoimille työmarkkinoille, kuten TE-toimistoissa, tulee priorisoinnissa keskittyä niihin asiakkaisiin, joilla on työelämään pääsyn edellytyksiä. Muita voidaan ohjata toisten toimijoiden pakeille.

Kenen vastuulla on priorisoinneista päättäminen?

Jokainen maahanmuuttaja-asiakkaiden parissa työskentelevä joutuu jossain määrin tekemään päätöksiä siitä, kenelle voidaan mitäkin tarjota. Valitettavan usein kuitenkin tuntuu siltä, että priorisointipäätökset on jätetty yksinomaan ruohonjuuritason toimijoiden päätettäväksi.

Mielestäni priorisointi kuuluu niille tahoille, jotka päättävät palveluihin annettavista resursseista. Kun usein ollaan tilanteessa, että jaetaan niukkuutta, niin rajallisista resursseista päättävien pitäisi myös päättää kenelle ne ensisijassa kuuluvat. Tämä tarkoittaa myös rohkeutta päättää perustellusti siitä kuka on oikeutetumpi johonkin palveluun kuin toinen.

Rahoituksesta päättävien tahojen pitäisi siis päättää paitsi resursseista, niin myös siitä kenelle ja millä perusteilla niitä on ensisijaisesti tarjolla. Toivottavampi, mutta utopistinen ratkaisu, olisi tietysti tarjota kaikkea kaikille, silloin ei tarvitsisi priorisoida.

 kuva    kuva

ALPO on Euroopan sosiaalirahaston tukema projekti, jossa tavoitteena on kehittää kotouttamisen alkuvaiheen palveluita maahan muuttaville

 





Kommentoi
Nimi:*
Kommentti:*
 







Arkisto

2010

RSS