Modernin orjuuden ilmenemismuodot synnyttivät aiheen elokuvaan

Dokumenttielokuvan ohjaajaksi opiskeleva Katja Lautamatti tutustui Libanoniin Taideteollisen korkeakoulun opiskelijavaihdon aikana. Perinteiset stereotypiat Lähi-idästä pyyhkiytyvät mielestä valtavien ostoskeskusten ja Hummer-autojen edessä. Arabimaan katukuva oli odotettua länsimaisempi.

 

Lautamatin huomio kiinnittyi myös ihmisten eriarvoiseen kohteluun ja selkeisiin eroihin eri syntyperää olevien ihmisten välillä. Esimerkiksi eri maista tulevat maahanmuuttajat hoitivat ostoksensa juuri heille suunnatuissa kaupoissa ja juhlivat siirtolaisasuinalueiden reunoille rakennetuissa diskoissa, kun töiltään ehtivät.

 

- Useimmiten Libanoniin tulevat siirtolaiset päätyvät palvelijoiksi ja pääsevät hulppeisiin ostoskeskuksiin vainisäntäperheen vanavedessä. Monet siirtolaisista saavat hyvän paikan palvelijana ja heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Mutta on myös tapauksia, joissa palvelijat elävät suljettua elämää isäntäperheiden kodeissa ja pelkäävät joutuvansa väkivallan uhreiksi. Heidän elämänsä on lohdutonta ja ainoana ajatuksena on maasta pois pääseminen. Tämä osaltaan lisää laitonta siirtolaisuutta, Lautamatti kertoo.

 

Aiheen eri ilmenemismuodot houkuttivat Lautamattia palaamaan kuvausryhmän kanssa takaisin Libanoniin. Siirtolaisuuden, ihmiskaupan ja nykyaikaisen orjuuden teemat synnyttivät idean lopputyöelokuvaan.

 

- Tahdon tuoda elokuvassa esiin Libanonin palvelijakulttuurin eri näkökulmia ja ihmiskohtaloita. Vaikka aihetta on käsitelty jo muutamassa eri dokumentissa, on se mielestäni edelleen erittäin ajankohtainen ja kiinnostava.

Modernin orjuuden teemat tulevat esiin Lautamatin elokuvassa erilaisin esimerkkitapauksin. Eri-ikäisten ja eri lähtömaista, kuten Etelä- Intiasta, Nigeriasta tai Syyriasta, tulevien maahanmuuttajien elämää tuodaan elokuvassa esille kuvallisin keinoin.

 

Lautamatti tapasi ja haastatteli elokuvaansa varten useita Libanoniin töiden perässä muuttaneita henkilöitä, kuten myös isäntäperheiden jäseniä. Kontaktien löytäminen ei tuottanut ongelmia, mutta syvällisempi tiedonhaku itse aiheesta oli haastavaa. Luottamusta siirtolaisten ja länsimaalaisen ohjaajan välille oli vaikeaa rakentaa.

 

- Modernin orjuuden piirteet ovat Libanonissa samaan aikaan kaikkien näkyvillä, mutta myös piilossa. Eriarvoisuuden pystyy havaitsemaan, kuten tallentamaan kameralla katsojan tutkittavaksi, mutta asiaa ei käsitellä maassa julkisesti. Esimerkiksi todellisista työoloista tai palkasta ei ulkopuolisilla ole aina käsitystä. 

- Monet tiedostavat libanonilaiset nuoret ovat palvelijaperinnettä vastaan, mutta päätyvät usein yhteisön painostuksesta hankkimaan talouteen palvelijan. Tämä on heille myös statuskysymys, Lautamatti pohtii.

 

Palvelijaperinnettä vastaan on noussut maassa myös aktiivista kieltäytymistä, mutta keskustelu aiheen ympärillä pidetään hillittynä ja varotaan liiallista kritisointia.

 

- Keskustelut käydään pinnan alla, missä vääryys myös tapahtuu. Ongelma on kuitenkin tiedostettu ja ensimmäinen askel otettu; Libanonin hallitus mahdollistaa siirtolaisille lakiapua ja neuvontaa.

 

 

 

Teksti: Otavamedia

Kuva: Terhi Palmu