Alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen: Aivovuodolla on monia ulottuvuuksia

Kun puhutaan aivovuodosta eli koulutetun työvoiman siirtymisestä kehitysmaista paremmille apajille, on tärkeää nähdä ilmiön eri ulottuvuudet. Kyseessä on suuri haaste lähtömaalle, mutta siirtolaisuudella on myös positiivisia vaikutuksia, toteaa alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen. Siirtolaisuuden myötä monella on mahdollisuus lähettää kotimaahansa rahaa, kasvattaa osaamistaan sekä välittää tietotaitoa ystävilleen ja sukulaisilleen.

Työperäisen maastamuuton määrä ja vaikutukset vaihtelevat huomattavasti maittain, mutta sen syyt ovat samoja kaikkialla: henkilökohtainen toive paremmasta elämästä ja suvun pärjäämisestä, muiden lähtijöiden esimerkki, halu oppia sekä tehdä lisää sitä, missä on hyvä. Kyseessä voi olla myös halu toimia vapaammin, jos kotimaassa esimerkiksi ihmisoikeus- ja demokratialoukkaukset rajoittavat työntekoa.

 

– Lähtijöitä riittää, kun parempaa työtä on tarjolla oman maan rajojen ulkopuolella. Muuttoa tapahtuu paljon naapurimaihin, vähemmän kehittyneestä maasta enemmän kehittyneeseen. Työvoimavaje ei vaivaa pelkästään Euroopassa tai muissa ikärakenteeltaan ikääntyvissä maissa, muistuttaa kehitysyhteistyöstä ja kehityspolitiikasta vastaava Sipiläinen.

 

 

Taloudellinen näkökulma on ehkäpä tarkimmin analysoitu asia siirtolaisuuden hyödyistä kehitysmaille. Kotimaihin lähetettävän rahallisen avun suuruutta pystytään seuraamaan esimerkiksi rahavirtoja tarkastelemalla sekä kyselytutkimuksilla. Rahalähetysten summaksi on arvioitu 350 miljardia dollaria vuosittain eli kolme kertaa enemmän kuin virallinen kehitysapu maailmassa. Summat ovat suuria niin yksilöiden kuin kansatalouksienkin näkökulmasta.

 

– Rahalähetykset ovat joillekin maille hyvin tärkeä tulonlähde, jopa yli 30 prosenttia maan tuloista. Se on valtava summa, kun se kanavoituu lähtömaan yhteiskunnan kehitykseen – koulutukseen, terveydenhoidon ylläpitämiseen ja muihin investointeihin, Sipiläinen sanoo.

 

 

Kesäkuussa pidettävän YK:n kestävän kehityksen konferenssi Rio +20:n ehkä tärkein aihe on vihreä kasvu, jossa kehitystä tavoitellaan huomioimalla ympäristöön, kestävään kehitykseen ja tuleviin sukupolviin liittyviä kysymyksiä. Kehityksen kannalta olennaista on myös se, miten työpaikkoja syntyy eri puolille maailmaa ja miten ne jakautuvat. Nämä globaalin tason siirtolaisuuskysymykset on otettava huomioon Suomen päätöksenteossa johdonmukaisesti eri ministeriöiden välillä.

 

Miten yhteistyötä kehitetään lähtö- ja kohdemaiden välillä?

 

– Suomen tapauksessa työperäinen maahanmuutto hyvin pientä, mutta varmasti esimerkiksi tiedonkulussa olisi paljon kehittämisen varaa. Yleisellä tasolla viime vuosien trendi on ollut tasavertainen keskustelu asioista. Esimerkiksi EU:n ja Afrikan välillä on käynnistetty paljon tiiviimpi yhteistyö, jossa katsotaan siirtolaisuuden ja kehityksen yhtymäkohtia laajemmin kuin vain työvoiman näkökulmasta, Sipiläinen valottaa.

Aivokierto tuo osaamista kotimaihin
 

Joskus tietystä maasta toiseen muuttaa erityisen paljon siirtolaisia. Näiden maiden välille voi muodostua erityisiä tarpeita järjestää esimerkiksi koulutukseen, kaksoiskansalaisuuteen, omaisuuteen tai vaikka lasten oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Silloin asianomaiset maat sopivat siirtolaisen etujen turvaamisesta keskenään.

 

Sipiläinen tähdentää, että Suomessa on paljon koulutettuja, osaavia maahanmuuttajia, joilla on paljon kehityspolitiikan näkökulmasta hyödyllistä tietoa. Heidän osaamisensa pitäisi kanavoida voimavaraksi kehitysyhteistyöhön.

 

– Meillä on jo paljon maahanmuuttajien kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat esimerkiksi erilaisissa yhteistyöhankkeissa, mutta käyttämätöntä potentiaalia on paljon, hän pohtii.

 

Kehityksen kannalta on toivottavaa, että koulutetut siirtolaiset palaavat jossain vaiheessa kotimaihinsa uutta oppia ja kokemuksia rikkaampina – näin aivovuodosta tulee aivokiertoa.

 

Teksti ja kuva: Otavamedia