Kuinka elää maassa maan tavalla? Kielivähemmistöjen omat mediat välittävät tietoa

”Maassa maan tavalla” -ajatuksen ristiriitaisuuden ydin on siinä, että lauseella viitataan lakiin ja sen noudattamiseen. Suomen perustuslaki ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen suomalainen (pikemminkin lähes kokonaan muualta omaksuttu) ja kaiken lisäksi juuri se suojaa kulttuurivähemmistöjen oikeutta elää omien tapojensa mukaisesti.

 

Lain noudattaminenkaan ei ole mikään erityisen suomalainen tapa, vaan siihen perustuvat jokaisen yhteiskunnan perusrakenteet.

Perustuslain mukaan suomalainen hyvinvointi ei kuulu ainoastaan kantasuomalaisille, Suomessa syntyneille tai sen kansalaisille, vaan jokaiselle maassa laillisesti oleskelevalle.

Tämä kaikki asettaa Valtiolle tietynlaiset velvollisuudet maassa elävien kielivähemmistöjen suhteen. Yksi tärkeimmistä on vähemmistöjen oman ajankohtaismedian tukeminen.

Integraatio prosessina ei tapahdu vaiheittain, kuten usein ajatellaan: ensin kielen oppiminen ja perusasiointi, sitten tarvittaessa työelämänvalmennus, työelämä, ja vasta sen kaikkien jälkeen vapaa sukellus ”veteen, missä kala ui” – eli kulttuurin ymmärtäminen. Integraation varhaisiinkin vaiheisiin (kun kielitaito ei vielä riitä esim. paikallislehtien lukemiseen) tarvitaan ajantasaista ja -kohtaista tietoa yhteiskunnasta, politiikasta, kulttuurista.

”Valitut palat”, kuten artikkelit suomalaisuudesta, kulttuuritapahtumien kalenterit ja virallisten ohjeiden käännökset ovat kieltämättä hyödyllisiä, mutta ne eivät anna avaimia arkielämän moninaisuuteen ja vaihtelevuuteen. Joskus tällaiset kirjoitukset jopa johtavat lukijaa harhaan esitellen kiillotettua kuvaa maasta ja sen tavoista.

Ajankohtaisen journalismin rooli korostuu, kun kyseessä on yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen. Tiedetäänhän, että jo yksi artikkeli voi käynnistää keskustelua ja jopa johtaa virallisiin toimiin.

Maahanmuuttaja nähdään usein passiivisena palvelujen kohteena – tai pahimmassa tapauksessa pettyneenä yhteiskunnan kriitikkona. Vähemmistöjen omat mediat ehkäisevät passivoitumista, koska ne voivat välittää lukijalle tietoja hänen äidinkielellään vastuullisesta vaikuttamisesta, säännöistä, tavoista, seurauksista ja tuloksista.

Suomalaiset ja vähemmistöjen viestintäammattilaiset voisivat yhdistää voimansa saadakseen mediaan erilaisia näkökulmia, uusia kontakteja ja journalismin muotoja. Vaikuttaminen jos mikä on maan tapa muuttaa asiat paremmiksi.

Mutta jospa olisi myös varoja! Venäjänkielinen lehdistö pyrkii suorittamaan tiedotustehtävän täysin omin voimin, mikä on kunnioitettava yritys, mutta puutteita on edelleen enemmän kuin saavutuksia.

Teksti:
Polina Kopylova, tiedotus- ja viestintäkoordinaattori
Petr Potchinchtchikov, toiminnanjohtaja
Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto