Uudistettu kotoutumislaki saa positiivisia arvioita ja herättää odotuksia

Pasi Saukkonen: Kotoutuminen nähdään Suomessa kokonaisvaltaisena ja kaksisuuntaisena prosessina. Se vaatii oppimista ja sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että kantaväestön jäseniltä ja myös suomalaiselta yhteiskunnalta. Uuden lain erityinen ansio on se, että kotouttamistoimenpiteisiin oikeutettujen piiri laajennettiin kaikkiin, jotka näitä toimenpiteitä tarvitsevat.

Tuomas Martikainen: Laki pyrkii nykyisellään kattamaan maahanmuuton laaja-alaisesti ja siinä on päästy eroon liiasta pakolaisfokuksesta.

Pirjo Pajunen: On hyvä, että kotoutumisasiat on määritetty laissa. Viime vuonna voimaan tulleessa kotoutumista edistävässä laissa hyvää on ennen kaikkea yhdenvertaisuuden tavoite; muun muassa se, että palveluiden tulee olla yhdenvertaisesti myös maahanmuuttajien saatavilla.

PS: Jo aikaisemman lainsäädännön vallitessa esiin nostettiin kuilu tavoitteiden ja toteutuksen välillä. Erityistä huomiota kiinnitettiin resurssien riittämättömyyteen monilla keskeisillä osa-alueilla, kuten kielenopetuksessa. On olemassa riski, että tämä kuilu vain levenee, jos kotouttamisen alaa laajennetaan ilman vastaavaa taloudellisten voimavarojen lisäystä.

Tämän epäsuhdan seurauksena käytännössä toteutettu suomalainen kotouttamispolitiikka on paljon assimiloivampaa ja yksisuuntaisempaa, kuin mitä se väittää olevansa. Lisäksi ristiriita voi viedä pohjan sekä maahanmuuttajien että kantaväestön luottamukselta kotouttamispolitiikkaa kohtaan: Epäonnistumisista syytetään koko politiikkaa, vaikka syypää löytyykin puutteellisesta toteutuksesta.

Pirjo Pajunen: Maahanmuuton kaksisuuntaisuuden korostaminen on tärkeää. Suomalaisten sopeutumisessa yhteiskunnan jatkuvaan monimuotoistumiseen on vielä paljon tekemistä.Haasteena on myös uuden lain toteuttamisvastuun kohdistaminen, jotta laki ei jää vain kirjaimen tasolle. Esimerkiksi monilla kunnilla on rajallisten resurssien vuoksi vaikeuksia sitoutua lain edellyttämiin kotouttamista koskeviin tehtäviin.

PS: Muut maat voisivat kirjata lainsäädäntöönsä kotoutumisen määritelmän, mikä selkiyttäisi aiheesta käytävää keskustelua. Lisäksi kotouttamisen poliittiset ja hallinnolliset rakenteet sekä niiden yhteistoimintamuodot ovat Suomessa melko hyvällä mallilla.

 

PP:Vaikka Keski-Euroopan maissa on pitkään ollut paljon esimerkiksi siirtotyöläisiä, on kielenopetus ollut näissä maissa heikoissa kantimissa. Meillä Suomessa on jo 1980-luvulta asti huomattu oleskelumaan kielen opetuksen ja yhteiskuntatiedon merkitys. Suomesta voi ottaa mallia myös siinä, miten aktiivisesti täällä järjestetään yhdenvertaisuuteen liittyviä hankkeita, ja miten viranomaiset levittävät yhdenvertaisuuden sanomaa.

 

Väite: EU-maissa monet toisen ja kolmannen polven siirtolaiset ovat syrjäytyneitä tai yhteiskunnan vähempiosaisia. Onko tämä totta ja mihin Suomessa kannattaisi kiinnittää huomiota tämän ilmiön osalta?

PS: Länsi-Euroopassa on esiintynyt kasautunutta ja sukupolvelta toiselle periytyvää syrjäytymistä muun muassa vierastyöläisten ja pakolaisprosessin kautta maahan tulleiden keskuudessa. Nämä ihmiset tai heidän jälkeläisensä eivät kuitenkaan kaikki ole syrjäytyneitä ja toisaalta syrjäytyminen voi koskea myös kantaväestöä. Syrjäytymisen mahdollisuus ja siihen liittyvät riskit on syytä tiedostaa myös Suomessa, ja mallia huonon kehityksen ehkäisemiseksi ja tilanteen korjaamiseksi kannattaa hakea muista maista. Koulutusta ja kielitaitoa vaille ei saisi jäädä kukaan.

PP: Vuoden 2009 jälkeen Suomeen on tullut paljon nuoria turvapaikkahaun kautta. Monet tulevat vähäisillä oppimisedellytyksillä tai ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. Maahanmuuttajanuorille tulisi taata riittävä koulutus syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä osalliseksi suomalaiseen työelämään. Maahanmuuttajakoulutuksen kehittämiseen ja sisältöön tulee kiinnittää erityistä huomiota. Koulutuksen tulisi antaa tarvittavat tiedot ja taidot osallistua yhteiskuntaamme aktiivisena toimijana, ei passiivisena objektina.

Tuomas Martikainen: Keskeistä on se, kuinka hyvin nuorten eri siirtymät onnistuvat; esimerkiksi työmarkkinoille pääsyyn vaikuttavat monet tekijät. Tärkeintä olisi seurata tilannetta mahdollisimman varhain ja ratkoa ongelmia silloin, kun niihin voidaan vielä löytää ratkaisu.

Teksti: Otavamedia
Kuva Monitorin etusivulla: Tuula Roos/Vastavalo